Miksi Suomesta ei tule kansainvälisiä ruokabrändejä? Vastaus Riku Rantalan kolumniin
Miksi suomalaista ruokaa ei vain brändätä kalliiksi vientituotteeksi, kyselee Riku Rantala tuoreimmassa Hesarin kolumnissaan . Ja ottaa esimerkiksi Ranskan, Italian ja Espanjan maailmanluokan ruokabrändit. Niin, miksi ei? Syitä on monia, listaan tässä muutaman niistä, mitä tulee ekana mieleen. Aloitetaan vaikka siitä, että Parman juusto, Serranon kinkku, shampanja ja konjakki, jotka Rantala mainitsi kolumnissaan, eivät ole ihan uusia keksintöjä. Ne ovat syntyneet vuosisatojen aikana ja vuosisatoja sitten. Niitä ovat tehneet pienet ruokapajat alkeellisissa oloissa, toisiltaan oppien ja toreilla tuotteitaan kaupitellen. Nuo mainitut ja monet muut alkuperäsuojatut ruoat ovat muodostuneet brändiksi aikojen saatossa, mutteivät toki ole olleet muuttumattomia. Ne ovat imeneet vaikutteita satojen ja tuhansien kilometrien päästä, hyödyntäneet keksintöjä, seuranneet ihmisten makutottumuksia ja hioutuneet lopulta siihen muotoonsa, minä ne nyt tunnemme. Loistaviksi, halutuiksi, kulinaristis
