Osuusparatiisi?

Sairastuin pikku hiljaa vuosien saatossa. Se alkoi vain pienenä pahoinvointina ja välttelynä mutta ei milloinkaan parantunut, vaan salakavalasti levisi ja laajeni vuosien saatossa. Kesällä 2019 tilani oli jo niin paha, että menin äärimmäisyyksiin ja kirjoitin aiheesta kirjan. Se auttoi yli vuodeksi. Luulin jo parantuneeni, mutta ei. Nyt hikoiluttaa, käteni tärisevät ja oksettaa taas. Pakko kirjoittaa.

Luin äsken otsikon, jossa Osuuskauppa kertoo iloisena lehden sivuilla perustavansa Prisman yhteyteen kukkakaupan. Perustelivat asiaa sillä, että onhan meillä jo Alko ja apteekkikin. Artikkelin kuvassa kukkakaupan vihreällä pressutetun työmaan eteen oli vedetty kauniin punainen Veikkauksen pelikuponkiständi.

Minulla on juuri nyt vaikeuksia saada ajatuksiani sen vertaa kasaan, että pystyn tämän kirjoittamaan, mutta vaihtoehtona olisi ehkä hiusteni repiminen päästä, nyrkkien hakkaaminen muusiksi leivinuunin kylkeen tai pihapuun kaataminen keskellä yötä -pelkillä hampailla. Ponnistelen saadakseni sormeni toimimaan, mutta tiukkaan puristuneista nyrkeistä suostuvat oikenemaan vain keskisormet. Hakkaan siis tekstin kasaan niillä. (tämä osuuskauppaväelle tiedoksi)

Nimittäin.

En tiedä tässä maassa mitään niin orwellilaista ja dystooppista, kuin osuuskauppa. Se aloitti hyvää tarkoittaen, ihmisten yhteenliittymänä, hankkimaan tavaraa ja myymään sitä kohtuullisella hinnalla osuuskunnan jäsenille ja vähän muillekin. Ja mitä se on nyt? Maan ehdottomasti suurin kauppatalo. Kyllä, sitäkin. Se on myös pankki, huoltoasemaketju, ravintolaketjuja, rautakauppaketju...

Oikeastaan Orwellia enemmän tulee mieleen Gabriel Carcia Márguezin Sadan vuoden yksinäisyys ja Macondon banaaniplantaasi, joka omisti lopulta myös ihmiset ja valtion. Macondon "pelastus" oli banaanit tappava tauti, jonka johdosta plantaasiyhtiö vain katosi. Ihmisiä ei enää kuollut, mutta kaupunki oli jo tuhottu.

Kun Osuuskauppa päätti aloittaa bensiininjakelun, ohjeistuksessa alueosuuskaupoille luki, että asemia on perustettava ja ne saavat tuottaa tappiota kymmenen vuotta. Ja niitähän perustettiin ja tappiota ne tuottivat. Samalla maahan "rakennettiin" Suomen suurin huoltoasemaketju, SYOH. Suljetut Yksityisyrittäjän Omistamat Huoltoasemat.

Esimerkin Halikon Prismassa on jo osuuskaupan omistama parturiliike. Se perustettiin, kun paikalla vuosia toimineen kampaamon vuokrasopimus päättyi. Mitenkäs veikkaatte: Kun osuuskaupan edustajistoon valitaan poliittisten puolueiden edustajat, jotka samalla päättävät kaavoituksesta, kun palkansaajat kantavat rahansa kaupan omaan pankkiin ja lainaavat niitä sitten ostaakseen kodin, kun sama kauppa myy kotiin remontti- ja sisustustarvikkeet, rahoittaa ja myy auton, myy bensat, rahastaa viikonlopun baarireissun ruoat JA juomat, leikkaa hiukset, myy hautauspalvelun JA hautajaisiin kukat, niin kuka voittaa? Ei ainakaan suomalainen yksityisyrittäjä. Muttei myöskään lopulta kansa. Ei, vaikka "olemme asiakkaidemme omistama". Voittoja ei nimittäin tasan taatusti käytetä omistajan eduksi. Ne käytetään seuraavan pienyrittäjän tappamiseen, koska "tämä saa tuottaa tappiota kymmenen vuotta".

Wolt myytiin juuri ulkomaille seitsemällä miljardilla eurolla. Tiedättekö mistä siinä kaupassa maksettiin? Tuskin kännykkä-apista ja "yrittäjänä" toimivista pikaruokaläheteistä? Ei, siinä maksettiin tiedosta. Siitä datasta, jonka yritys oli kerännyt asiakkaidensa ostokäyttäytymisestä.

Miettikääpä sitä tiedon määrää, joka on yrityksellä joka myy ruokasi, lainoittaa kotisi, tarjoilee roskaruokasi, kerää tietosi myös bonuskortin hyvittävistä apteekeista, vakuutusyhtiöistä, matkapuhelinliittymistä, hammaslääkäreistä, optikoista,liikennöintiyhtiöistä ja kyllä, jopa kotinne turvajärjestelmistä.

Macondo alkaa vaikuttaa siltä paratiisilta, joksi se alunperin tarkoitettiinkin.

Mikko Välttilä

Ruokakauppias, pienyrittäjä