Heinillä helvetin kartanon

Teologian tohtori Kari Kuula onnistui nostamaan myrskyn lietealtaassa rinnastamalla Kirkko ja kaupunki- lehden blogissaan (1) eläinten tehotuotannon sielunvihollisen salajuoniin. Aiheesta triggeröityi iso osa suomalaisista maajusseista, aivan ymmärrettävästi. Voin hyvin kuvitella reaktiot, vaikka uutisten kommenttikenttiä nykyisin välttelenkin: ”Nytkö kirkkokin jo hyökkää meitä, keskimäärin kohtalaisen kiltisti kirkollisveromme maksavia työn raskaan raatajia vastaan kaikenmaailman Kauniasten puudelipappien voimin! Eikö mikään enää riitä?” Kolumnin raflaavat väitteet näännyksiin lypsettävistä lehmistä ja kotieläintuotteiden yksiselitteisestä saatanallisuudesta menivät itselläkin provosointilaarin puolelle. Myöhemmin Kuula jo pahoittelikin (2) sanavalintojaan ja sitä, ”että kolumnin kärki osoittautui suomalaiseen maataloustuottajaan”. Anteeksipyyntö hyväksytty, ainakin minun osaltani. 

Jokinotkon karjatilan sonni

Eivät Kuulan pohdinnat itsellenikään vieraita ole. Itsekin karjatilallisena olen kipuillut eläintuotannon eettisten ongelmien kanssa. Itselleni suuri käänne elämässäni oli Antti Nylénin, katolisen vegaanin, lihantuotantoa käsittelevä essee (3). Sain kirjoituksen eteeni sattumalta - tai sanotaanko: kuin johdatuksesta - juuri kun olimme suunnittelemassa useamman sadan eläimen pihattorakennusta pari vuotta aiemmin haltuun ottamallemme sukutilalleni. Nylénin tiukasti laajamittaista, tai no, oikeastaan kaikkea, lihantuotantoa kritisoiva teksti oli yksi syy siihen, että päätin ehdottaa vaimolleni rakennushankkeesta luopumista. Jo pöydällä olleet ”hehtaaritallin” piirustukset laitettiin syrjään ja aloimme suuntautua täysin toisenlaiseen eläintenkasvatusmalliin: pienempi eläinmäärä, ulkokasvatus, suoramyynti ja niin edelleen.

Tälläkin hetkellä tiluksillamme vaeltaa viitisenkymmentä hereford- ja kyyttönautaa melko lailla lajinmukaisissa olosuhteissa: kesällä kiertolaiduntaen, talvella taas ruokintahäkillä apehtien ja pehkupahnoilla makoillen. Vaikka ne keskimääräistä pidemmän naudanelämänsä jälkeen viimeisenä palveluksenaan luovuttavatkin lihansa meidän jokapäiväisen leipämme jatkeeksi, on niiden maallinen elämä kuitenkin nähdäkseni melko kaukana helvetistä.

Kuula siis kritisoi blogissaan eläinten massatuotantoa, jota myös tehotuotannoksi kutsutaan. Kestämätöntähän se suuressa kuvassa onkin. Meillä ei ole yksinkertaisesti riittävästi hehtaareita planeetallamme nykymittaiseen kotieläintuotantoon ja esimerkiksi lihan kulutukseen, mikäli haluamme samalla säilyttää alkuperäistä luomakuntaa luonnontilassaan ja planeettaa asuinkelvollisena pidemmässä juoksussa. Jonkin on pakko muuttua. Enkä nyt tarkoita, että kaikki suomalaiset pihatot pitäisi lanata maan tasalle ja rehupellot panna pakettiin. Silti, vaikka kyse onkin maailmanlaajuisesta ongelmasta, on meidänkin kannettava vastuumme. Tähän onneksi löytyy keinoja.

Suomalainen kotieläintuotanto on monella mittarilla jo nyt maailman vastuullisinta. Pidetään tästä kiinni, kuitenkaan tilanteeseen liiaksi tuudittautumatta, saati väärää tai valheellisen ruusuista kuvaa levittämättä. Alati kasvavien tuotantoyksiköiden rinnalle ainakin itse kaipaisin lisää pienimuotoisempaa, uusimman tutkimustiedon mukaan notkeasti muuttuvaa, tuotantoeläinten ja ympäröivän luonnon tarpeet entistä paremmin huomioivaa kotieläintuotantoa. Ja oli suunta sitten kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota tai jopa keinolihaa, on meidän syytä pysyä mukana kehityksessä. Lihan kulutuksen kasvu kun taitaa olla vain ohimenevä trendi. Ja viimeisimmän tutkimustiedon valossa ihan hyvä näin.

Asioiden tolan parantaminen vaatii tietenkin paitsi sitoutuneita tuottajia, myös lisää valistuneita ihmisiä, jotka olisivat valmiit tukemaan tätä kehitystä ostopäätöksillään. Nykyisillä tuottajahinnoilla ja markkinarakenteilla suurempi muutos kun on jäämässä haaveeksi. Kuulakin täsmensi kantaansa vielä myöhemmin Maaseudun Tulevaisuuden nettihaastattelussa, jossa hän vastuutti kuluttajia valitsemaan eettisemmin tuotettua ruokaa esimerkiksi halvan tuontilihan sijaan. Tähän rintamaan koen itsekin kuuluvani ja toivotan lämpimästi Jeesuksen, kuin myös muiden profeettojen, seuraajat mukaan talkoisiin. ”Vähemmän mutta parempaa” olkoon yhteisen teologiamme perussanoma! Ja toki myös Kuulankin mainitsemat Raamatun sanat viljelystä ja varjelusta yhtä tärkeinä, toisilleen rinnasteisina toimina. 

Jokinotkon karjatilan laidunta

Niin, asiathan eivät ole lopulta monestikaan kovin yksinkertaisia tai mustavalkoisia, erityisesti uskon asiat. Palataan siis lopuksi vielä Raamatun lehdille. Olen itse lähtöisin kristitystä kodista ja minulle on pienestä pitäen luettu ison kirjan kertomuksia, joista yhden muistan vaivanneen minua suuresti jo poikasena. Markuksen evankeliumin viidennessä luvussa (4) Jeesus ajaa pahojen henkien vaivaamasta miehestä riivaajat näppärästi parintuhannen sian laumaan, joka syöksyy belsebuubin kätyrit saparoissaan roikkuen mereen ja hukkuu viimeistä töpselikärsää myöten. Tämän jälkeen Galilean Mestari kehottaa riivaajista vapautunutta miestä levittämään sanaa tästä ihmeteosta. Miten Jeesus, tuo lempeä opettaja, saattoi yhtäkkiä tapattaa tuhatmäärin viattomia luontokappaleita?

Varmasti tässä, kuten niin monessa muussakin, Raamatun kertomuksessa on löydettävissä yksi tai useampikin syvällisempi merkitys tai aika- ja paikkasidonnaisuus. Mutta niistä voi tohtori Kuula tai joku muu uskonoppinut ottaa kopin. Minä lähden nyt laittamaan sonneille lisää pehkuja.

Jyri-Pekka Lemettinen

Jokinotkon karjatilan isäntä ja Eggspress-yrittäjä

Lähteet/viittaukset

1. Kuula, K. 2021. Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun. Kolumni. Kirkko ja kaupunki. Helsinki: Helsingin seurakuntayhtymä.

osoitteessa https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-kristittyjen-on-mietittava-uudelleen-elainten-hyotykayttoa-heidan-pitaisi-olla-merkkeja-luojan-rakkaudesta-luotujaan-kohtaan-mutta-nykyinen-elainten-teollinen-kaytto-muistuttaa-saatanan-tuhotekoja#cc36c7b9 (viitattu 20.1.2021)

2. Pape-Mustonen, T. (toim.) Eläintuotantoa paholaismaiseksi kritisoinut pappi: "Haluan pahoitella tuhansin anteeksipyynnöin sitä, että kolumnin kärki osoittautui suomalaiseen maataloustuottajaan". Uutinen.

Maaseudun tulevaisuus. Helsinki: Viestilehdet Oy. Osoitteessa https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1295024 (viitattu 20.1.2021)

3. Nylén, A. 2010. Halun ja epäluulon esseet. Turku: Savukeidas.

4. Raamattu. Mark. 5:1-20.