Olipa kerran erikoinen (pieni) ruokakauppa

Edustamani yritys pudotti viime viikonloppuna uutispommin. Eggspressin nimi katoaa suomalaiselta ruokakentältä ja vaihtuu Pieneksi Ruokakaupaksi.

Mikään ei kuitenkaan varsinaisesti käytännössä muutu. Toiminta jatkaa samana, mutta yhdistämme kotiinkuljetuksen ja lähiruokapysäkit yhden nimen alle. Miksi sitten vuodesta 2014 nimeään ja brändiään tunnetuksi tehnyt yritys päättää muuttaa nimensä? Eikö siinä piile vaara, että olemassa olevat asiakkaat katoavat? Tai käy niin kuin Posti – Itella – Postille? En tässä postauksessa käsittele näitä syitä enempää, ne ansaitsevat ihan oman tekstinsä myöhemmin kun muutos konkretisoituu. Haluan sen sijaan valottaa nimenmuutoksen taustalla olevia ajatuksia, jotka helposti jäävät kertomatta.

Vain hetki sitten (tai siltä se tuntuu) uudistimme ilmeemme ja pyysimme asiakkailta ehdotuksia uudeksi sloganiksi, eli mainoslauseeksi.

Slogan-keskustelu raotti meille jälleen sitä verhoa, jonka takana lymyilee vastaus siihen, miten vaikeaa on myydä ruokaa. Ihan oikeasti. Ruokaa on vaikea myydä. Vaikka voisi kuvitella, että ruoka on se kaikkein helpoin myyntiartikkeli, sillä ihan jokaisenhan pitää syödä. Ja mikä instanssi olisi yli vuoden kestäneestä pandemiasta hyötynyt yhtä paljon kuin ruokakauppa?



Meidän ei ole koskaan ollut vaikeaa sanoa asioita niin kuin ne ovat. 

Sille tielle lähdimme jo aikojemme alussa. Mutta se, mikä meidän on vaikeaa sanoa, tuntuu yhä vain olevan se, keitä me olemme ja mitä me teemme. Se perusasia, josta mikä tahansa liiketoimintasuunnitelma laitetaan liikkeelle, ja johon jokainen yritys -pieni tai suuri- palaa säännöllisin väliajoin. Kyllä me sen itse tiedämme, ja suurin osa asiakkaistammekin tietää, mutta haastavaksi on osoittautunut se, miten viestiä se heille, jotka eivät vielä tiedä?

Sen, että meiltä saa pientuottajien tuotteita mahdollisimman vähillä välikäsillä. Sen, että pysäkkejä on miltei koko Suomen kattavasti ja kotiinkuljetuskin on joillain alueilla mahdollinen. Sen, että myymme vain sellaisia eläinperäisiä tuotteita, joista tiedämme, että eläin on saanut elää mahdollisimman lajityypillisesti. Sen, että tuottaja saa tuotteista sen hinnan, minkä hän on itse laskenut tarvitsevansa. Sen, että meiltä ei käytännössä synny hävikkiä. Sen, että kauttamme pääsee niin lähelle tiloja kuin mahdollista käymättä siellä itse. Ja monta muuta asiaa.

Miten paketoida tuo kaikki yhteen kiinnostavaan, houkuttelevaan ja riittävän informatiiviseen mainoslauseeseen?

Saimme erinomaisia ehdotuksia, kuten:

”tiloilta suoraan kotiin”

”reilua ruokaa kaikille”

”maukasta / puhdasta ruokaa suoraan pientuottajilta”

”hyvää lähellesi, luonnollisesti”

”Eggspress – ja tiedät mitä syöt”

 

Kaikki näistä ja lukemattomat muut kertovat jotain siitä, mitä olemme ja mitä myymme, mutta jotain jää puuttumaan. Saimme myös hyviä perusteluja ja näkökulmia. Ja jäimme edelleen pohtimaan millä erottua joukosta.

 

Mutta miten erottua joukosta, jos sitä joukkoa ei ole?

Ajattelepa, jos olisit myymässä asuntoasi. Hinta-arvion tekeminen lähtee ensisijaisesti siitä, minkä arvoisia muut alueesi asunnot ovat. Joukosta. Vasta sen jälkeen katsotaan tarkemmin neliöt, remontit, ilmansuunnat, ym. yksilölliset tekijät. Meidän joukkomme voisi olla Suomen ruokakaupat, tai toisesta näkökulmasta ruokapiirit. Ensimmäiseen olemme auttamattomasti liian pieni ja erilainen vertailtavaksi, toiseen taas liian suuri, ja jälleen erilainen. Meidän tehtävämme on olla se uuden asuinalueen ensimmäinen rakennus, jonka arvoon ja ominaisuuksiin muut meidän jälkeemme vertaavat omiaan. Tästä näkökulmasta katsottuna meidän roolimme on siis avata ja opettaa. Raivata ja näyttää esimerkkiä. Ja oppia itse. Ei ole olemassa valmista sapluunaa, johon hypätä ja josta muotoilla omansa.

 

Tarina on tärkeä.

Kaikilla pitää olla tarina, ja jos sitä ei ole niin sellainen pitää luoda. Meillä on tarina, ja hieno onkin! (Voit lukea siitä esim. täältä) Toisaalta tarinalla ei ole niin väliä jos omaa parhaat fyysiset kauppapaikat ja mahdollisuuden kilpailla volyymilla ja hinnalla. Koska kaikkihan ostavat ruokaa.

Käsi sydämellä, skrollatessasi ajankuluksesi somea kännykälläsi jäisitkö lukemaan jonk
un tuntemattoman yrityksen tarinaa, ellei tuo yritys ensin jotenkin mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi kiinnittäisi huomiotasi? Siksi pitää olla slogan. Siksi pitää hypätä silmille. Siksi ei voi olla hajuton, mauton, näkymätön. Siksi ei saa olla liian kiltti tai söpö. Siksi pitää olla hippunen uskallusta haastaa, ärsyttää, herättää muitakin kuin kivoja tunteita. Pitää olla huumoria, pitää olla arvot, pitää olla kasvot, pitää olla lupauksia ja seistä niiden takana. Pitää olla aito. Te lukijat siellä ruudun toisella puolella olette fiksuja. Te kyllä näette, tai vähintäänkin aistitte, milloin joku ei ole aitoa. Se ei ole kovin houkuttelevaa, eihän?

Viime aikoina koripalloa paljon seuranneena sanoisin, että pitää olla myös älykkyyttä ja kokemusta tehdä taktisia virheitä. Rikkoa peliä silloin kun se on oman joukkueen kannalta menossa selvästi väärään suuntaan. Kuten koripallossa ja missä tahansa joukkuelajissa, peli kulkee parhaiten silloin kun siitä nauttii. Toki pitää olla kuviot hiottuna, vastustaja arvioituna ja kunto kohdallaan. Mutta vahvinkin taktiikka on murrettavissa peli-ilolla. Joukkuehengellä, joka syntyy yhteisestä tavoitteesta, tekemisen meiningistä, asialleen omistautuneista huoltojoukoista, tsemppaavista kannustajista ja joukkuekavereista. Siitä syvällä sisällä istuvasta tiedosta, että minua ei lynkata, jos heitän vaparin ohi. Ja sitä meidän tiimistämme löytyy! Meillä saa olla eri mieltä, saa mokata, saa kokeilla, saa kehittää, saa sanoa ääneen, jos on huono päivä, ja saa taputuksen olalle, kun onnistuu.


 

Kuva:Pixabay


Voiko sanoa, että joukkue on onnistunut, jos se ei voita peliä, puhumattakaan mestaruudesta? Mielestäni voi. Mielestäni yksittäistä voittoa enemmän kertoo se, miten joukkue on kasvanut, oppinut virheistään ja käsitellyt pettymyksiä. Miten se on aina uudestaan ja uudestaan noussut jaloilleen takaiskujen jälkeen ja on entistä vahvempi uuden kauden alkaessa. Tästä syystä voisinkin poksauttaa skumppapullon auki, tai koska on työpäivä, keittää kakkukahvit meidän joukkueemme onnistumisen kunniaksi.

 

Mitä onnistujajoukkue tekee jatkossa?

Turha sitä on hyväksihavaittua taktiikkaa lähteä muuttamaan. Toki omaa hyökkäyspeliä on parannettava ja puolustuspäässä on oltava tarkkana jatkossakin. Se pärjää, joka pitää pallosta huolta.

Meidän tapauksessamme se pallo olet Sinä, joka tätä luet. Kun Eggspressistä tässä kevään mittaan tulee yksi askel kerrallaan Pieni Ruokakauppa, olisi tyhmää meiltä, jos vain vaihtaisimme nimen mutta mikään muu ei muuttuisi. Sinulle se tarkoittaa sitä, että me lupaamme pitää joukkueemme peli-ilon korkealla, jos Sinä tulet peliin mukaan ja pysyt siinä. Ilman palloa on vähän tylsä pelata.

 

Elina Väyrynen / Friida Vaahteramäki

Eggspress / Pieni Ruokakauppa

Kommentit

Suositut postaukset