Kaiken maailman kotkotuksia. -Ruokaosakeyhtiö Maakunto

Ajattelin kirjoittaa ja kertoa mitä IHMETTÄ me täällä Someron savimailla oikein puuhaamme.


Olemme perustaneet yrityksen. Ruokaosakeyhtiö Maakunto laitettiin sille nimeksi. Lyhykäisyydessään idea on se, että minä myyn maatilani yhtiölle, yhtiön omistavat kuluttajat ja minä olen heillä töissä.


Miksi kummassa haluan näin tehdä ja miksi kummassa kukaan haluaisi sijoittaa rahojaan maatilaan? Koska se on tapa yrittää saada jotain järkeä nykyiseen ruoantuotannon ja -kaupan tilanteeseen Suomessa ja oikeastaan kaikissa länsimaissa. Nykyinen systeemi, jossa kauppa ja teollisuus sanelee hinnat ja yhteiskunta maksaa sitten viljelijän palkan maataloustukina, on kestämätön. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana vinouttanut koko alan niin, että ruoan tuottajahinta alenee ja hinta kaupassa nousee koko ajan. Sille on tehtävä loppu!

Tämä varsin uskalias projekti on minun vastaukseni asiaan. Vuosi sitten aloin kysellä asiakkailtani mitä mieltä he olisivat tällaisesta jutusta ja innostus oli varsin suurta. Tiedostin toki, että alkuinnostuksesta ja periaatteessa kannattamisesta on pitkä matka toteutuneeseen sijoitukseen, mutta päätin rohkeasti kokeilla. Minulla kun ei rutiköyhänä miehenä ole juurikaan hävittävää.

Maatalous on järkyttävän pääomavaltaista liiketoimintaa. Sen takaisinmaksuajat investoinneille liikkuvat kymmenissä vuosissa. Peltohehtaarin hinta Etelä-Suomessa on helposti viisitoista tuhatta euroa ja vaikkapa kanalan rakennuskustannukset voivat olla miljoonan. Tällä hetkellä vain ani harva uskaltaa rakentaa uutta. Tai vaikka uskaltaisikin, niin rahoitusta ei meinaa saada. Pankit eivät usko oikein mihinkään maatalouteen enää. Ja kuitenkin maatalous on se, joka tekee sen jokapäiväisen leivän.

Maakunnon malli tuo tähän muutosta: joukkoistetulla rahoituksella maatilat pääsevät eteenpäin ja samalla kuluttajat voivat päättää minkälaista maataloutta he tähän maahan haluavat. Rahoitusta saavat oletettavasti ne tilat, joiden tuotantotapa kuluttajaa -eli sijoittajaa- miellyttää. Maakunto on siis sijoittajalleen -sille tavalliselle kuluttajalle- ihan oikea mahdollisuus vaikuttaa.


Ruuan tuotannolle se taasen on mahdollisuus kehittyä. Kuunnella aidosti sitä mitä kuluttajat, ne asiakkaat, haluavat. Mikä voisi olla sen aidompi yhteys ruuan tuottajan ja syöjän välillä kuin se, että ne ovat yksi ja sama ihminen? Kaikki väliaidat ja huutelupuskat on poistettu. Maatalous reagoi aivan suoraan siihen, mitä omistajat haluavat.




Roomalainen filosofi Lucius Annaeus Seneca lausahti:

” Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat edellisiä.”




Maakunto menee nyt lujasti siinä ensimmäisessä ryhmässä. Tiedän, että aika monella maatilalla seurataan tätä henkeä pidätellen. Jos tämä onnistuu, muutkin uskaltavat yrittää.