Kuolleen eläimen lihaa

Minun maailmassani mikään muu keskustelun aihe tuskin nousee niin vahvasti esiin kuin
eläinperäinen ruoka. Perheyrityksemme tekee sillä suurimman osan liikevaihdostaan ja
asiakkaitamme kiinnostaa asia todella paljon. Olen myös mukana tekemässä erään poliitisen
puolueen maatalouspoliittista ohjelmaa ja liha on sielläkin tapetilla isosti.

Eipä siinä mitään, olen asiassa ihan siellä oman vahvuusalueeni ytimessä. Olen paitsi tuottanut kananmunia, myös kasvattanut, teurastanut, leikannut ja myynyt lihaa oikeastaan ihan koko elämäni ajan. Olen myös monesti kyseenalaistanut oikeuteni tehdä niin ja keskustellut asiasta monien erilaisten ihmisten kanssa. Voi sanoa, että todellakin tiedän mitä lihabisneksessä tehdään.

Yhteen asiaan haluaisin puuttua kaikessa keskustelussa, kun puhutaan lihansyönnin oikeutuksesta ja siitä, miten sitä lihaa tuotetaan: Se on se eittämätön fakta, että jotta saamme lihaa, eläin kuolee. Lihateollisuus, kauppa ja kovin moni muu ruoan parissa touhuava liiketoiminta haluavat piilottaa eläimen sen lihan takaa. Siinä on toki logiikkansa, eihän teurastamo myy eläimiä vaan niiden lihaa. Itse olen monta kertaa nähnyt sen hetken, kun elävä eläin muuttuu lihaksi. Se on jotenkin selittämätön, alkukantainen totuus joka tapahtuu jossakin vaiheessa teurastusprosessia. Usein olen miettinyt mikä työvaihe on tehty silloin kun se muutos tapahtuu, mutta en vieläkään tiedä.
Hetkessä se kuitenkin käy, ei vähitellen.

Miksi kerron tämän? Koska haluan, että ihan jokainen lihansyöjä muistaa, että se jauheliha, sisäfile tai makkara on joskus ollut elävä eläin. Ja se eläin on kasvatettu lihaksi. Ja sitten tapettu. Se on asia joka lihansyöjän on PAKKO tietää ja tiedostaa ja hyväksyä. Sitä ei saa paeta valmiiksimaustetun suojakaasupaketin taakse, vaan se on kohdattava. Jos niin ei tee, se eläin on kuollut turhaan.

Eläimestä lihaksi 

Faktaa siis on, että eläin kuolee muuttuakseen lihaksi. Ja että se on elänyt usein melko lyhyen elämän ennen sitä. Broileri jonkun viikon, sika puolisen vuotta, karitsa alle vuoden, nauta ehkä vähän yli, jotkut naudat jopa kaksi vuotta. Munivat kanat elävät yleensä alle kaksi vuotta ja lypsylehmät jopa toistakymmentä. Faktaa on myös, että yleensä jonkun ihmisen ansiot ovat kiinni sen lihan tuottamisesta, mitä seuraavaksi syöt. Lihankasvatus on siis ammattimaista toimintaa, elinkeino, bisnestä. Sen pitää tuottaa taloudellista voittoa. Ja se voitontavoittelun pakko tekee lihankasvatukseen taas uusia ilmiöitä: jos hinnat ovat alhaalla, ei niiden eläinten lyhyeen elämään ole varaa sijoittaa niin paljoa panoksia kuin paremmalla lihan hinnalla olisi.

Vielä yksi fakta muistettavaksi: jos et pysty hyväksymään sitä seikkaa, että eläimiä kasvatetaan ja teurastetaan lihaksi ja olet päätynyt siihen ratkaisuun ettet lihaa syö, älä pidä myöskään kissaa tai koiraa, tai muuta lihansyöjää lemmikkinä. Ihan sieltä samasta teurastamolinjasta tulee myös lemmikkien ruoka. Kaikkein halvimmista ruhoista vieläpä.

Syöminen on valintoja

Jos laillani valitset, että syöt lihaa ja hyväksyt eläimen kuoleman ateriasi eteen, niin tee sitten niin. Pyydän, että valitset silti monta muutakin asiaa:

• Valitse syödä vähemmän kuin ennen.
• Valitse sellaista, että se eläin on saanut elää oikeasti hyvän elämän.
• Sellaista, että se on ennen kuolemaansa kärsinyt mahdollisimman vähän, mieluiten ei ollenkaan.
• Sellaista, että eläessään se on saanut olla ulkona ja tehdä mitä huvittaa.
• Sellaista, ettei se omalla elämällään ole tuhonnut ympäristöä ja ilmastoa.
• Sellaista, että tiedät kuka sen lihan, maidon tai munan sinulle on tuottanut ja että voit aina ja suoraan kysyä näistä asioista siltä tuottajalta.

Kaikki se on mahdollista. Sinun pitää valita.
Eggspressin tuotevalikoima ja tuottajat ovat sellaisia, että valintaa on edes hieman helpompi tehdä. Ei vähiten siksi, että voit jokaiselta tuottajalta kysyä ihan mitä vain.


Mikko Välttilä