2000-luvun emännät
Kirkkaan punaiset, auringon kanssa kilpaa kiiltävät korkkarit saavat hymyn huulille. Korot uppoavat mutaan. Osallistut paneelikeskusteluun Ilmastonmuutos & maatalous –seminaarissa. Lämpimiä kädenpuristuksia. Yöllä kello 03.00 yrität vetää isoa vasikkaa ulos lehmästä, joka ei sitä omin voimin saa työnnettyä. Verta, limaa ja roipetta sylin ja naaman täydeltä. Aamulla pienkuormaajan rehukauha täytyy vaihtaa kauhaan, joten hydrauliikkaletkut irti, kauha paikoilleen ja letkut takaisin kiinni. Kädet öljyssä. Tyhjennät karsinat vanhoista kuivikkeista ja siitä itsestään. Kädet paskassa. Nopeasti pesulle ja sitten starttaat myyntiauton kanssa kohti toria. Iloiset asiakkaat saavat taas hymyn huulille. Iltapäivällä koulutaksi tuo lapset kotiin ja lähdette yhdessä kahville ja välipalalle. Suussa maistuu Pakurikahvin ja rasvaisen tankkimaidon ihana yhdistelmä. Kohta on päivällisen aika ja tänään lihatilan isäntä on valmistanut ruoaksi vegelasagnea, sillä punaisen lihan syöntihän on hyvä rajoittaa puoleen kiloon viikossa jo ihan terveyssyistäkin.
Katsoessani Armanin Täällä pohjantähden alla –sarjan jaksoa Johannan emännöimältä maitotilalta, aloin tosissani miettimään millainen on tämän päivän emäntä. Johanna pyörittää maitotilan lisäksi hätäapukissalaa, kasvattaa shetlanninponeja, kirjoittaa ja julkaisee runoja sekä työskentelee siementäjänä eli kiertää ympäri Suomen keinosiementämässä lehmiä. Hän on kasvattanut tämän ohessa kaikki lapsensa kotona, koska maitotilan lypsyajat eivät osu 8-16 välille. Lasten ollessa pieniä heille oli lisäksi todettu kunnallisesta päivähoidosta, että me annamme paikat ensisijaisesti työssäkäyville vanhemmille. Omalle anopilleni oli myös 90-luvulla poliisi todennut ylinopeussakkoa kirjoittaessaan, että miten maanviljelijä voi jäädä äitiyslomalle kun on joka tapauksessa kokoajan kotona. Olisi tietysti voinut esittää vastakysymyksen, että miksi sinulla ei ole omia lapsia mukana töissä kun tuossahan ne menisi turvaistuimessa maijan penkillä.
Aamulla viideltä navettaan lasten vielä nukkuessa. Muutaman tunnin aamulypsyn jälkeen aamupuuro kaikille, siivousta, pyykinpesua, lounasta 10 hengelle (rehunteko käynnissä), aumalle vastaanottamaan ja polkemaan rehukuormaa, iltapäiväkahvit kaikille, iltalypsy ja ruokinta navetalla, ruokaa kaikille, takaisin aumalle, lapset nukkumaan ja iltatarkille navetalle, jotta kaikilla lehmillä olisi varmasti kaikki hyvin myös yöaikaan. Jos joku lehmä poikii, se tapahtuu yleensä aamuyöllä, joten nukut parin tunnin pätkissä. Aamulla sama uudestaan ja tämä jatkuu 7 päivänä viikossa, koska eläimet täytyy hoitaa ihan joka ikinen päivä ja silloin kun sää suosii peltotöiden tekijää, niitä tehdään kellon ympäri. Silloin emäntä pitää rattaat pyörimässä. Ruokkii ja kahvittaa jokaisen suun, hoitaa kaikki eläimet ja lypsyn, ajaa tilan ja pellon väliä kuskaamassa koneiden osia, ihmisiä ja niitä ruokia ja tekee tämän kaiken totta kai niiden lasten kanssa, jotka eivät ole päivähoidossa, koska emäntähän on kuitenkin kotona. Sellaista meno oli 90-luvulla.
Osin tuo pätee tänäkin päivänä, mutta silti jokin on muuttunut. Nykypäivän emäntä on ensisijaisesti yrittäjä eikä kaikilla emännillä ole edes miestä pitämässä taloa ja tilaa pystyssä. Ajatella! Tästä syystä itse vierastin pitkään emäntä titteliä. Se viittasi minusta aikaan jolloin tila oli isännän omistuksessa ja johdossa ja emännällä ei ollut mitään omaisuutta, mutta 100 %:nen työoikeus. Muistan miespuolisen opiskelijakaverini joskus voivotelleen vanhempiensa tilannetta kun isä ei ollut tajunnut tehdä avioehtoa naimisiin mentäessä ja eron tullessa äiti yritti ”viedä” 50 % omaisuudesta. Olipa ahne emäntä.
Nykypäivän emännän ahneus kohdistuu työhön ja omien tavoitteiden saavuttamiseen. Emäntä haluaa menestyä yrittäjänä, luoda uutta elinvoimaa maaseudulle ja pelastaa maapallon. Kaikki pitäisi olla tehtynä viimeistään viiden vuoden päästä, jotta kättensä jälkeä pääsee ihastelemaan mahdollisimman pian. Ja niin, lapset täytyy myös tehdä samaan aikaan vielä kun on nuori. Emäntäkouluja ei enää ole olemassa, joten emännätkin koulutetaan yhä useammin korkeakouluissa ja myös maatilayrittäjyys on muuttunut sen myötä. Mukaan ovat tulleet yrityksen ja itsensä brändäämiset, kannattavuuskertoimet, perinnebiotooppien hoitosuunnitelmat sekä murroskauttaan elävä kuluttajakäyttäytyminen ja siihen vastaaminen. Ja kaikella tällä toiminnalla pyritään tietysti siihen maapallon pelastamiseen.
Emäntä 2000 – muista pelastaa myös itsesi.
Jenni Lemettinen
Eggspress yrittäjä & Jokinotkon karjatilan emäntä
 |
| Emmännän punaiset korkokengät. Kuva: Sari Jaakola |
Tässä me olemme: 2000-luvun emännät
Katsoessani Armanin Täällä pohjantähden alla –sarjan jaksoa Johannan emännöimältä maitotilalta, aloin tosissani miettimään millainen on tämän päivän emäntä. Johanna pyörittää maitotilan lisäksi hätäapukissalaa, kasvattaa shetlanninponeja, kirjoittaa ja julkaisee runoja sekä työskentelee siementäjänä eli kiertää ympäri Suomen keinosiementämässä lehmiä. Hän on kasvattanut tämän ohessa kaikki lapsensa kotona, koska maitotilan lypsyajat eivät osu 8-16 välille. Lasten ollessa pieniä heille oli lisäksi todettu kunnallisesta päivähoidosta, että me annamme paikat ensisijaisesti työssäkäyville vanhemmille. Omalle anopilleni oli myös 90-luvulla poliisi todennut ylinopeussakkoa kirjoittaessaan, että miten maanviljelijä voi jäädä äitiyslomalle kun on joka tapauksessa kokoajan kotona. Olisi tietysti voinut esittää vastakysymyksen, että miksi sinulla ei ole omia lapsia mukana töissä kun tuossahan ne menisi turvaistuimessa maijan penkillä.Aamulla viideltä navettaan lasten vielä nukkuessa. Muutaman tunnin aamulypsyn jälkeen aamupuuro kaikille, siivousta, pyykinpesua, lounasta 10 hengelle (rehunteko käynnissä), aumalle vastaanottamaan ja polkemaan rehukuormaa, iltapäiväkahvit kaikille, iltalypsy ja ruokinta navetalla, ruokaa kaikille, takaisin aumalle, lapset nukkumaan ja iltatarkille navetalle, jotta kaikilla lehmillä olisi varmasti kaikki hyvin myös yöaikaan. Jos joku lehmä poikii, se tapahtuu yleensä aamuyöllä, joten nukut parin tunnin pätkissä. Aamulla sama uudestaan ja tämä jatkuu 7 päivänä viikossa, koska eläimet täytyy hoitaa ihan joka ikinen päivä ja silloin kun sää suosii peltotöiden tekijää, niitä tehdään kellon ympäri. Silloin emäntä pitää rattaat pyörimässä. Ruokkii ja kahvittaa jokaisen suun, hoitaa kaikki eläimet ja lypsyn, ajaa tilan ja pellon väliä kuskaamassa koneiden osia, ihmisiä ja niitä ruokia ja tekee tämän kaiken totta kai niiden lasten kanssa, jotka eivät ole päivähoidossa, koska emäntähän on kuitenkin kotona. Sellaista meno oli 90-luvulla.
Osin tuo pätee tänäkin päivänä, mutta silti jokin on muuttunut. Nykypäivän emäntä on ensisijaisesti yrittäjä eikä kaikilla emännillä ole edes miestä pitämässä taloa ja tilaa pystyssä. Ajatella! Tästä syystä itse vierastin pitkään emäntä titteliä. Se viittasi minusta aikaan jolloin tila oli isännän omistuksessa ja johdossa ja emännällä ei ollut mitään omaisuutta, mutta 100 %:nen työoikeus. Muistan miespuolisen opiskelijakaverini joskus voivotelleen vanhempiensa tilannetta kun isä ei ollut tajunnut tehdä avioehtoa naimisiin mentäessä ja eron tullessa äiti yritti ”viedä” 50 % omaisuudesta. Olipa ahne emäntä.
 |
| Yrittäjä ja moniosaaja |
Ahne emäntä
Nykypäivän emännän ahneus kohdistuu työhön ja omien tavoitteiden saavuttamiseen. Emäntä haluaa menestyä yrittäjänä, luoda uutta elinvoimaa maaseudulle ja pelastaa maapallon. Kaikki pitäisi olla tehtynä viimeistään viiden vuoden päästä, jotta kättensä jälkeä pääsee ihastelemaan mahdollisimman pian. Ja niin, lapset täytyy myös tehdä samaan aikaan vielä kun on nuori. Emäntäkouluja ei enää ole olemassa, joten emännätkin koulutetaan yhä useammin korkeakouluissa ja myös maatilayrittäjyys on muuttunut sen myötä. Mukaan ovat tulleet yrityksen ja itsensä brändäämiset, kannattavuuskertoimet, perinnebiotooppien hoitosuunnitelmat sekä murroskauttaan elävä kuluttajakäyttäytyminen ja siihen vastaaminen. Ja kaikella tällä toiminnalla pyritään tietysti siihen maapallon pelastamiseen.Emäntä 2000 – muista pelastaa myös itsesi.
Jenni Lemettinen
Eggspress yrittäjä & Jokinotkon karjatilan emäntä
Kommentit
Lähetä kommentti