Lypsylehmä 538



Talvisena iltana 16.1.2011 navetassa syntyi kyseisen vuoden ensimmäinen vasikka. Emä oli ensikko eikä poikiminen ollut helppo. Vasikka syntyi lievässä virheasennossa toinen jalka taaksepäin taittuneena ja emäkin tarvitsi melkoisesti vetoapua väsymyksen alkaessa vaikuttaa. Uusi tulokas ei alkanut hengittämään omin avuin, joten ilmateiden puhdistamisen jälkeen annettiin tekohengitystä elimistön ja aivojen hapensaannin turvaamiseksi. Ensimmäiset elonmerkit vasikassa huomattiin noin kymmenen minuutin kuluttua syntymästä. Vasikka oli todella pieni kooltaan, arviolta n. 23kg. Yleensä tällaiset vasikat eivät selviydy.

Kaikilla vastasyntyneillä ensimmäiset elinviikot ovat kaikista kriittisimmät jatkon suhteen, vasikoilla hyvälaatuisen ternimaidon tärkeyttä ei voi ylikorostaa. Vastustuskykyä ei vastasyntyneellä ole ja ternimaidon avulla vasikka saa aikaa muodostaa omaa vastustuskykyään.

538 ei ensimmäisen vuorokauden aikana juurikaan juonut ja emä ei ollut vasikastaan kiinnostunut alkuunkaan. Kuivasin vasikan oljilla ja peittelin omalla takillani heinien sekaan, mitään muuta ei oikein voinut tehdä. Seuraavien päivien aikana maitokin alkoi maistumaan ja vasikka virkistyi. Jalat
löytyivät alle vasta neljän päivän ikäisenä, kylläkin hoippuen ja huterasti, mutta löytyivätpä kuitenkin.

538:lla elämän alku oli vaikea, luonnossa vasikka ei olisi selviytynyt. Elämän alkutaival kuitenkin sujui tavanomaista reittiä, maitoa juotiin vasikkana ja harjoiteltiin märehtijän elämää kuivalla heinällä. Hiehoksi vasikka muuttui ikääntyessään ja todettiin myös tiineeksi ajallaan.

Alkukesä 2012, Ihme edessä, ensimmäistä päivää ulkona sinä vuonna


Meillä on tapana viedä tiineet hiehot kesäksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle metsälaitumelle. Alue on kooltaan 13 hehtaaria ja sieltä löytyy villikasvien lisäksi luonnonniittyjä,
metsälaidun on luokiteltu perinnebiotoopiksi ja hiehot toimivatkin siellä ”hoitotehtävissä” pitämässä aluskasvillisuutta kurissa. Hiehot viedään alueelle metsän lävitse taluttamalla riimussa yhtä ja muiden seuratessa.

2012 matkaan lähti 6 hiehoa ja perinnebiotoopin reunalle päästiin ongelmitta. Portti, josta alueelle kuljetaan on peltolohkon reunassa valtaojan vieressä. Kyseisellä kerralla viisi hiehoista oli jo aitojen sisäpuolella kun ojalta kuului melkoinen molskahdus, 538 oli jostain syystä eksynyt porukasta ojan vastakkaiselle reunalle ja yritti ylittää hyppäämällä n.3m leveän ojan. Jyrkkäseinämäinen oja on pohjasta liejua eikä hieho saanut jalkojensa alle kiinteätä pohjaa vaan joutui uimaan pysyäkseen pinnalla. Penkat olivat liian jyrkät kiivetä emmekä jaksaneet vetää eläintä lihasvoimin ylöskään.

Tässä vaiheessa Annika lähti isänsä kanssa hakemaan kotoa traktoria, jolla nostaa 538 ojasta. Hieho alkoi hätääntymään veden varassa ja pään pinnalla pitäminen ei oikein onnistunut, joten hyppäsin ojaan kannattelemaan päätä ja rauhoittelemaan eläintä. Vietimme yhdessä ojassa n. 20 minuuttia, tänä aikana eläin rauhoittui ja alkoi syömään penkoilta erilaisia villikasveja. 538 saatiin ylös ojasta traktorin etukuormaajalla noin tunnin työskentelyn jälkeen, itse olin päälakeani myöten mudassa ja hieho myös. Runsaat sateet kuitenkin puhdistivat meidät molemmat kesän kuluessa useampaan kertaan.

Ihme äärimmäisenä oikealla nuorena hiehona päivää ennen lähtöä Jouttijärven perinnebiotooppiin maisemanhoitotehtäviin (ja hukkumisvaaraa) 2012

Hiehot haetaan pois perinnebiotoopista syksyllä kun alue ei enää tuota riittävää määrää ravintoa. Kesän ulkoilu ja samoilu vaihtelevassa maastossa tekee hyvää eläinten lihaksistolle ja helpottaa tulevaa ensimmäistä poikimista. 538 poiki ensimmäisen vasikkansa 2013 kevättalvella ja maidontuotanto alkoi hänen osaltaan varsin tyydyttävällä tasolla.


Elämä kuitenkin on välillä suhteettoman kovaa yksilöille. 

538 poiki kolmannen kerran 2015. Poikiminen oli todella vaikea ja vaadittiin melko voimakasta vetoapua, jotta vasikka saatiin ulos elävänä. Emä väsyi todella pahasti tässä yhteydessä eikä noussut ylös hoitamaan vasikkaansa. Eläinlääkäri kutsuttiin hoitamaan poikinutta, oireet viittasivat poikimahalvaukseen. Hoidosta huolimatta eläin ei päässyt ylös ja eläinlääkäri kutsuttiin uudestaan, tällä kertaa epäiltiin hermostovaurioita lantion alueella, joita hoidettiin mm. särkylääkkeillä helpottamaan oloa.Varsinaista hoitoa hermostovaurioille ei ole. Kääntelin lehmää navetassa kyljeltä toiselle muutaman päivän ajan, koska ruokahalu oli kuitenkin tallella ja yleiskunto ei vaikuttanut heikkenevän. Eihän se ihan syöttämistä vaatinut, mutta kyllä ruoka tuotiin suoraan turvan eteen ja vesikin kannettiin ämpärillä.

Pikkuhiljaa 538 alkoi yrittämään nousta ylös, mutta jalat eivät kantaneet loppuun asti omin voimin. Huomasin kuitenkin, että jos nostan hännän tyvestä juuri oikealla hetkellä ponnistusta saan kevennettyä nousua juuri riittävästi, jotta 538 saa jalkansa suoraksi ja pysyy pystyssä. Tätähän sitten jatkettiin taas muutama päivä, olin silloin vuosilomalla, mutta lomittaja ei jaksanut avustaa tarpeeksi, joten se loma kului nostellessa lehmää pystyyn muutaman tunnin välein.

Viikko poikimisesta 538 oli entisellään synkästä ennusteesta huolimatta.

2016 marraskuussa lypsävien laitumella oli jostain syystä suurempi välienselvittely, johon osallistui useampikin lehmä. Tämähän ei ole laumaeläimille mitenkään poikkeuksellista ja yleensä näistä ei seuraa mitään muuta kuin muutoksia lauman sisäisessä hierarkiassa. Tässä yhteydessä kuitenkin 538 vaurioitti toisen silmänsä, verkkokalvoon tuli reikä ja silmän pinta harmaantui ja tulehtui.

Ihme suuren laiduntaistelun jälkimainingeissa 2016 (jälleen hengenvaarassa)
Eläinlääkäri totesi silmän olevan todennäköisesti mennyttä ja epäili, että lopettaminen tulee eteen riippumatta yritetäänkö hoitaa vai ei. Sovimme kuitenkin yrittävämme tiukalla kipulääkityksellä ja silmävoiteella tilanteen rauhoittamista. Jokainen varmaan tietää miten hankalaa on laittaa silmän pinnalle voidetta, lehmälle se ei ole yhtään sen helpompaa kuin kenellekään muullekaan. Jälleen tapahtui jotain odottamatonta ja 538:n silmä parani käytännössä entiselleen hyvin nopeasti. Kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen ei enää erottanut kummasta silmästä oli ollut kyse ja näkökykykin palautui ajan myötä.



2017 tammikuussa 538 poiki neljännen vasikkansa ja jatkaa tuotantoaan erinomaisella tasolla.
Oikeasti 538 ei ole meille numerosarja eikä hän sitä tunnistakaan omaksi nimekseen. Syntymästään lähtien hänet on tunnettu nimellä Ihme, sillä vanhan isännän mukaan ”se on ihme, jos tuollaisesta tulee eläjä”. Tulihan siitä, ei kylläkään helpolla eikä ilman huomattavasti tavanomaista suurempaa määrää vaivaa, huolenpitoa ja osittain tuuriakin. Eläin ei ole meillä pelkkä tuotantopanos, vaan työkaveri, josta pidetään huolta parhaan kykymme mukaan.

Ihme syksyllä 2015


Pekka Moisio
Heikkilän juustola

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut postaukset