Kanoja on monenlaisia

Ollaan Johannan kanssa hoidettu heinäkuusta asti kanoja ”vieraan piikkiin”. Ruokaosakeyhtiö Maakunto vuokrasi Vaahteramäen kanalan ja täytti sen kanoilla. Ihan piakkoin Maakunto ostaa koko tilan meiltä ja yksi aikakausi päättyy toisen alkaessa. Ja hyvä niin. Hoidamme jatkossa kanoja ihan samalla lailla, mutta palkkaa vastaan. Apunamme on nyt ollut työharjoittelija Tanja. Hän on ilonamme ainakin joulukuun alkuun asti. 

Maakunnon ensimmäiset kanat tulivat heinäkuun puolivälissä. Ne ovat rodultaan Nick -munijoita ja valkoisia. Nuorikot tulivat meille poikkeuksellisen nuorina, vain 11 viikon ikäisinä. Itseäni vähän jännitti se, miten osaan hoitaa niin nuoria kanoja, kun normaalisti ne ovat tulleet kasvattamosta vasta 14-15 viikon ikäisinä. Kaikki on kuitenkin mennyt todella hienosti. Friida-neidot ulkoilevat, syövät ja munivat juuri niinkuin pitääkin ja niillä on ollut poikkeuksellisen vähän ongelmia tottua meidän kanalaamme. On nimittäin aika yleistä, että kananuorikot eivät oikein tahdo löytää omaa nukkumapaikkaansa orsilla ja päätyvät nukkumaan kasana lattialla. Se on ongelma varsinkin siksi, että silloin munintakin helposti alkaa pesän sijasta johonkin lattian hämyisempään paikkaan. 

Näillä nuorena tulleilla valkoisilla ei näitä ongelmia siis ole ollut yhtään. Joka ikinen lintu nukkuu orrella, lähes jokainen osaa munia pesään ja ulkoilu on hyvin mieluisaa puuhaa koko parvelle. Ja sitten: ne lentävät! Herran jestas ne lentävät niin, etten ole ennen nähnyt! Kymmenien metrien pituiset ja useiden metrien korkuiset lennot eivät ole mitenkään harvinaisia. Onpa välillä kanalan katollakin kanoja, kun lentomatka onkin vähän yllättäen johtanut sinne asti. Siellä ne sitten ylpeinä tepastelevat, kunnes pyrähtävät takaisin muiden joukkoon. Välillä tosin illalla saa ohjailla kanan aidan ”väärältä puolelta” takaisin kanalaan yöksi.

Toinen puoli kanoista, ruskeat Nick -munijat, saapuivat taasen myöhemmin, vasta syyskuun toisella viikolla. Niiden tavat ovatkin sitten olleet vähän toisenlaiset.

Nämä päättivät alusta asti olla nukkumatta orsilla. Päättivät myös, ettei ihmistä tarvitse edes väistää, saati arastella. Myös olivat sitä mieltä, ettei ulkona ole yhtään mitään mielenkiintoista ja että siivet ei ainakaan lentämistä varten ole.
Iltayö toisensa perään olemme olleet nostelemassa kanoja lattialta orsille nukkumaan. Onneksi keksin jossain välissä, että meillä on sekarotuinen koira, nuoriherra Arttu, joka on 3/4 paimenkoira. Otin Artun kokeeksi mukaan yksi ilta ja täysin paimennukseen kouluttamattomana tämä kuitenkin ymmärsi heti homman jujun. Liikkeellä ja pienillä syöksyillä kaveri sai flegmaattisen kanaparven liikkeelle ja ohjaili ne nätisti hyppimään orsille yksi kerrallaan. Parin tunnin hikinen ja höyheniä pöllyävä homma muuttui vartin pikapyrähdykseksi. 

Ulkoilemaan opetimme nämä ruskeat kanat ihan vain ruoalla houkuttelemalla. Terassille tehtiin kunnon kattaus rehua, niin jopa alkoi ulkoilma kiinnostaa. Yleensä ei ole houkutella tarvinnut, mutta näillä oli luukut ulos auki kaksi päivää ilman, että yksikään lintu edes käväisi luukkujen toisella puolella. Mutta nyt alamme olla toivottavasti voiton puolella tässäkin hommassa. Lattialle jäisi nukkumaan enää vain joitain kymmeniä kanoja, ulkoileminen alkaa olla kiinnostavaa ajanvietettä ja tänään saimme viimein myös ensimmäiset ruskeat kananmunat. Olivat tehneet ne hienosti pesään.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tämä nuorikkovaihe varsinkin on jännää ja antoisaa. Niin moni asia voi mennä oikein tai väärin. Näinä muutamana viikkona ratkaistaan todella isolta osalta koko parven eliniän mittaisesti se, miten tuotanto sujuu ja minkälaisten ongelmien kanssa jatkossa painitaan, vai painitaanko ollenkaan. Kanoja on monenlaisia. Niin myös kanojen hoitajia. Kanat voivat oppia asioita. Mekin yritämme.

Ruokaosakeyhtiö Maakunnon osakeanti on käynnissä. Osta sinäkin pala maatilaa. Sunnuntaina, 1.10.2017 anti on ohi.

http://www.maakunto.fi/omistajaksi.htm

Mikko