Kun Marja-Pirkko lahjakortin sai
eli Eggspressin marraskuun kuulumiset tarinana
Oli harmaa ja sateinen marraskuun aamu. Marja-Pirkko raahusti postilaatikolle. Itse asiassa olikin iltapäivä. Postihan ei ole tullut aamulla enää aikoihin. No, samalta ne kuitenkin näyttävät, marraskuiset aamut ja iltapäivät. Sotkan mainoksesta olivat musteet levinneet. Sähköyhtiökin muisti Marja-Pirkkoa tasauslaskulla. Postinen sisältöineen unohtui eteisen lipaston kulmalle kun Marja-Pirkko huomasi postin joukossa käsinkirjoitetun kuoren. Kohmeisin sormin hän alkoi repiä sitä auki miettien samalla kuumeisesti kuka kumma häntä on oikein muistanut.
"Lahjakortti! Minulle!" Marja-Pirkko huudahti ääneen ja hapuili kuoressa ollutta kirjelappusta. "Onnea, olet voittanut Eggspressin marraskuun arvonnassa. Terveisin Eggspressin tontut."
Mikä onnenpotku! Marja-Pirkko oli jo monta kertaa käynyt lähipysäkillään ostoksilla. Yleensä hänellä on kotiintuomisina Friida-munia, Häntälän Sulo-hunajaa ja silloin tällöin Krannin herkullisia kaurahiutaleita. "Kaikkia näitä on vielä varastossa, mihinköhän käyttäisin lahjakorttini" Marja-Pirkko alkoi oitis pohtia. Hänen mieleensä alkoi tulvia muistikuvia marraskuun aikana Vaahteramäen Eggspress Facebook-ryhmään ilmoitetuista uusista tuotteista. Sylki herahti suuhun Marja-Pirkon miettiessä argentiinalaisia Chipoja, Veljesten suolakurkkuja, Hakamaan mansikka-raparperimehua, Rintasen salaatinkastikkeita ja Jokinotkon kebab-lihaa. "Ehkäpä voisin hankkia joulun laatikot Eggspressistä. Ja miksei vaikka kalkkunan tai kinkunkin!"
Marja-Pirkko oli niin innoissaan että hän siltä seisomalta pirautti serkulleen Matti-Pertille Nurmekseen. Marja-Pirkko oli kesällä huomannut että Matti-Pertin lähelläkin on Eggspress-pysäkki ja saanut serkkunsa innostumaan. "Ne on niin mukavia ne Lemettiset" Matti-Pertti kertoi linjan toisessa päässä. "Tulee ihan joulumieli kun Jyri-Pekka partoineen kaartaa punaisella Transitillaan aseman parkkipaikalle. Ihan kuin joulupukki siellä täyttäisi ihmisten toiveita." Matti-Pertti on erityisesti ihastunut Heikkilän maitoon ja suositteli sitä myös etelän serkkunsa lahjakorttiostoksiin.
Marja-Pirkko oli katsonut kalenteristaan koska pääsisi ostoksille. Hän on merkannut koko vuoden Eggspress-päivät kalenteriinsa. Aina neljän viikon välein samaan kellonaikaan. On se niin helppoa! Noutopäivän vihdoin koittaessa Marja-Pirkko nappasi sinisen Ikea-kassinsa kainaloon ja lähti ajoissa pysäkille lahjakortti visusti taskussaan. Hän katseli kun valkoinen kuorma-auto kurvasi kirjaston parkkiin tuttuun paikkaan. Ihmisiä alkoi nousta autoistaan tyhjiä munakennoja kantaen. Marja-Pirkko jättäytyi jonon viimeiseksi. Häntä jännitti. Ensimmäinen asiakas ihasteli ääneen kuinka söpöjä hänen tilaamansa Pikku-Friidamunat olivatkaan. Ehkä hänkin ottaisi niitä. Niitähän saa nyt kolme kennoa viidellätoista eurolla.
Odottaessaan vuoroaan Marja-Pirkko muisteli puheluaan serkkunsa Matti-Pertin kanssa. Hän hymyili hiljaa itsekseen tajutessaan että Mikkokin on aivan kuin joulupukki partoineen.
Vihdoin tuli Marja-Pirkon vuoro.
Jännityksestä kihelmöiden hän laski Ikea-kassinsa liftille, kaivoi lahjakortin ruskean toppatakkinsa taskusta ja näytti sitä Mikolle. Mikon partaisille kasvoille levisi myötätuntoinen ilme kun hän kysyi millä nimellä tilaus olikaan. Marja-Pirkon innostunut odotus vaihtui kauhunsekaiseen hämmennykseen. Hän laski katseensa kädessään olevaan korttiin ja vasta silloin tajusi siinä lukevan "Muista tilata kans!". Häntä nolotti ja harmitti. Tietämättä mitä sanoa Marja-Pirkko nappasi tyhjän Ikea-kassinsa kainaloonsa valmiina poistumaan paikalta vähin äänin. Juuri silloin tilanteen ymmärtänyt Mikko löi suuret kätensä yhteen ja sanoi: "Laitettaisko kuitenkin Pikku-Friidoja? Niitä riittää."
"Mutta kun ei minulle tullut yhtään käteistä mukaan" Marja-Pirkko sopersi edelleen hämmentyneenä odottamattoman käänteen aiheuttamasta tunnelmanmuutoksesta. Mikko ehdotti että munat voisi kuitata lahjakortilla ja käyttää lopun sitten seuraavalla kerralla. Marja-Pirkko halusi kuitenkin välttää enempiä sekaannuksia ja käyttää koko kortin kerralla. Hän silmäili neuvottomana ympärilleen ja onnekseen huomasi auton kyydissä olevan pakastearkun päässä MobilePay -numeron. Hänhän oli ladannut sovelluksen puhelimeensa ja voisi maksaa munat sillä! Niinpä hän syötti summan sovellukseen, pyyhkäisi oikealle ja noin vain munat oli maksettu. Mikko ystävällisesti pakkasi kennot Ikea-kassiin eikä Marja-Pirkon tarvinnutkaan lähteä tyhjin käsin kotiin.
Kotona Marja-Pirkko paistoi heti pari Pikku-Friidaa harmituksen helpotukseksi, mutta sekään ei auttanut siihen että joulun herkut jäivät saamatta. Hän pirautti taas Matti-Pertille Nurmekseen kertoakseen miten köpelösti oli käynyt. Nyt hän taas muisti miksi tuli niin hyvin juttuun serkkunsa kanssa. Matti-Pertti oli aina niin fiksu! Nytkin häneltä sai hyvän idean. Jyri-Pekka oli kerran neuvonnut Matti-Perttiä ottamaan yhteyttä Friida Vaahteramäkeen kun hänellä oli ollut tilausongelmia. Marja-Pirkonkin kannattaisi lähettää Friidalle viestiä. Ehkä asia vielä selviäisi. Marja-Pirkko tunsi toivon heräävän varovaisesti uudelleen kun hän kirjautui Facebookiin ja näpytteli Friidalle viestin. Hän pahoitteli kovin (nolotti edelleen) ja kysyi olisiko mitään mahdollisuutta enää ennen joulua saada kaikkia uutuuksia maisteluun.
Friida vastasi melkein saman tien vaikka oli jo myöhäinen ilta.
Marja-Pirkko oli aina käynyt lähipysäkillään eikä ollut edes huomannut että melkein yhtä läheltä menee toinenkin reitti, jonka lähin pysäkki ei ole kovin paljon kauempana kuin oma tuttu kirjaston parkki. Ja tuo reitti ajetaan jo viikon päästä! Marja-Pirkko ei hukannut hetkeäkään. Hyvä kun hän ehti kiittää Friidaa vinkistä ennen kuin kirjautui Eggspressin kotisivuille tekemään tilausta. Vee vee vee piste eggspress piste vi, hän näpytteli huolellisesti. Kaskinauriitakin oli näköjään tullut tässä välissä tilauslistalle!
Marja-Pirkko oli niin helpottunut saatuaan joulumielensä takaisin, että hän tilasi myös pienen jouluisen purkin Häntälän hunajaa. Sen hän veisi naapurilleen joulumuistamiseksi ja kiitokseksi kesälomareissun aikaisesta kukkien kastelusta.
Sen pituinen se.
Oli harmaa ja sateinen marraskuun aamu. Marja-Pirkko raahusti postilaatikolle. Itse asiassa olikin iltapäivä. Postihan ei ole tullut aamulla enää aikoihin. No, samalta ne kuitenkin näyttävät, marraskuiset aamut ja iltapäivät. Sotkan mainoksesta olivat musteet levinneet. Sähköyhtiökin muisti Marja-Pirkkoa tasauslaskulla. Postinen sisältöineen unohtui eteisen lipaston kulmalle kun Marja-Pirkko huomasi postin joukossa käsinkirjoitetun kuoren. Kohmeisin sormin hän alkoi repiä sitä auki miettien samalla kuumeisesti kuka kumma häntä on oikein muistanut.
"Lahjakortti! Minulle!" Marja-Pirkko huudahti ääneen ja hapuili kuoressa ollutta kirjelappusta. "Onnea, olet voittanut Eggspressin marraskuun arvonnassa. Terveisin Eggspressin tontut."
Mikä onnenpotku! Marja-Pirkko oli jo monta kertaa käynyt lähipysäkillään ostoksilla. Yleensä hänellä on kotiintuomisina Friida-munia, Häntälän Sulo-hunajaa ja silloin tällöin Krannin herkullisia kaurahiutaleita. "Kaikkia näitä on vielä varastossa, mihinköhän käyttäisin lahjakorttini" Marja-Pirkko alkoi oitis pohtia. Hänen mieleensä alkoi tulvia muistikuvia marraskuun aikana Vaahteramäen Eggspress Facebook-ryhmään ilmoitetuista uusista tuotteista. Sylki herahti suuhun Marja-Pirkon miettiessä argentiinalaisia Chipoja, Veljesten suolakurkkuja, Hakamaan mansikka-raparperimehua, Rintasen salaatinkastikkeita ja Jokinotkon kebab-lihaa. "Ehkäpä voisin hankkia joulun laatikot Eggspressistä. Ja miksei vaikka kalkkunan tai kinkunkin!"
Marja-Pirkko oli niin innoissaan että hän siltä seisomalta pirautti serkulleen Matti-Pertille Nurmekseen. Marja-Pirkko oli kesällä huomannut että Matti-Pertin lähelläkin on Eggspress-pysäkki ja saanut serkkunsa innostumaan. "Ne on niin mukavia ne Lemettiset" Matti-Pertti kertoi linjan toisessa päässä. "Tulee ihan joulumieli kun Jyri-Pekka partoineen kaartaa punaisella Transitillaan aseman parkkipaikalle. Ihan kuin joulupukki siellä täyttäisi ihmisten toiveita." Matti-Pertti on erityisesti ihastunut Heikkilän maitoon ja suositteli sitä myös etelän serkkunsa lahjakorttiostoksiin.
Marja-Pirkko oli katsonut kalenteristaan koska pääsisi ostoksille. Hän on merkannut koko vuoden Eggspress-päivät kalenteriinsa. Aina neljän viikon välein samaan kellonaikaan. On se niin helppoa! Noutopäivän vihdoin koittaessa Marja-Pirkko nappasi sinisen Ikea-kassinsa kainaloon ja lähti ajoissa pysäkille lahjakortti visusti taskussaan. Hän katseli kun valkoinen kuorma-auto kurvasi kirjaston parkkiin tuttuun paikkaan. Ihmisiä alkoi nousta autoistaan tyhjiä munakennoja kantaen. Marja-Pirkko jättäytyi jonon viimeiseksi. Häntä jännitti. Ensimmäinen asiakas ihasteli ääneen kuinka söpöjä hänen tilaamansa Pikku-Friidamunat olivatkaan. Ehkä hänkin ottaisi niitä. Niitähän saa nyt kolme kennoa viidellätoista eurolla.
Odottaessaan vuoroaan Marja-Pirkko muisteli puheluaan serkkunsa Matti-Pertin kanssa. Hän hymyili hiljaa itsekseen tajutessaan että Mikkokin on aivan kuin joulupukki partoineen.
Vihdoin tuli Marja-Pirkon vuoro.
Jännityksestä kihelmöiden hän laski Ikea-kassinsa liftille, kaivoi lahjakortin ruskean toppatakkinsa taskusta ja näytti sitä Mikolle. Mikon partaisille kasvoille levisi myötätuntoinen ilme kun hän kysyi millä nimellä tilaus olikaan. Marja-Pirkon innostunut odotus vaihtui kauhunsekaiseen hämmennykseen. Hän laski katseensa kädessään olevaan korttiin ja vasta silloin tajusi siinä lukevan "Muista tilata kans!". Häntä nolotti ja harmitti. Tietämättä mitä sanoa Marja-Pirkko nappasi tyhjän Ikea-kassinsa kainaloonsa valmiina poistumaan paikalta vähin äänin. Juuri silloin tilanteen ymmärtänyt Mikko löi suuret kätensä yhteen ja sanoi: "Laitettaisko kuitenkin Pikku-Friidoja? Niitä riittää."
"Mutta kun ei minulle tullut yhtään käteistä mukaan" Marja-Pirkko sopersi edelleen hämmentyneenä odottamattoman käänteen aiheuttamasta tunnelmanmuutoksesta. Mikko ehdotti että munat voisi kuitata lahjakortilla ja käyttää lopun sitten seuraavalla kerralla. Marja-Pirkko halusi kuitenkin välttää enempiä sekaannuksia ja käyttää koko kortin kerralla. Hän silmäili neuvottomana ympärilleen ja onnekseen huomasi auton kyydissä olevan pakastearkun päässä MobilePay -numeron. Hänhän oli ladannut sovelluksen puhelimeensa ja voisi maksaa munat sillä! Niinpä hän syötti summan sovellukseen, pyyhkäisi oikealle ja noin vain munat oli maksettu. Mikko ystävällisesti pakkasi kennot Ikea-kassiin eikä Marja-Pirkon tarvinnutkaan lähteä tyhjin käsin kotiin.
Kotona Marja-Pirkko paistoi heti pari Pikku-Friidaa harmituksen helpotukseksi, mutta sekään ei auttanut siihen että joulun herkut jäivät saamatta. Hän pirautti taas Matti-Pertille Nurmekseen kertoakseen miten köpelösti oli käynyt. Nyt hän taas muisti miksi tuli niin hyvin juttuun serkkunsa kanssa. Matti-Pertti oli aina niin fiksu! Nytkin häneltä sai hyvän idean. Jyri-Pekka oli kerran neuvonnut Matti-Perttiä ottamaan yhteyttä Friida Vaahteramäkeen kun hänellä oli ollut tilausongelmia. Marja-Pirkonkin kannattaisi lähettää Friidalle viestiä. Ehkä asia vielä selviäisi. Marja-Pirkko tunsi toivon heräävän varovaisesti uudelleen kun hän kirjautui Facebookiin ja näpytteli Friidalle viestin. Hän pahoitteli kovin (nolotti edelleen) ja kysyi olisiko mitään mahdollisuutta enää ennen joulua saada kaikkia uutuuksia maisteluun.
Friida vastasi melkein saman tien vaikka oli jo myöhäinen ilta.
Marja-Pirkko oli aina käynyt lähipysäkillään eikä ollut edes huomannut että melkein yhtä läheltä menee toinenkin reitti, jonka lähin pysäkki ei ole kovin paljon kauempana kuin oma tuttu kirjaston parkki. Ja tuo reitti ajetaan jo viikon päästä! Marja-Pirkko ei hukannut hetkeäkään. Hyvä kun hän ehti kiittää Friidaa vinkistä ennen kuin kirjautui Eggspressin kotisivuille tekemään tilausta. Vee vee vee piste eggspress piste vi, hän näpytteli huolellisesti. Kaskinauriitakin oli näköjään tullut tässä välissä tilauslistalle!
Marja-Pirkko oli niin helpottunut saatuaan joulumielensä takaisin, että hän tilasi myös pienen jouluisen purkin Häntälän hunajaa. Sen hän veisi naapurilleen joulumuistamiseksi ja kiitokseksi kesälomareissun aikaisesta kukkien kastelusta.
Sen pituinen se.
Kommentit
Lähetä kommentti